Uusi osa. Toivottavasti ei mennyt liian kauan kun tämä tuli. Siksi tämä onkin lyhyt jotta saisitte uutta osaa. Että tässä on vaan vajaa 40 kuvaa. Ja.. no ei mulla hirveemmin kerrottavaa ole:D Kiitos viime osaan kommentoimisesta, tulin hyville mielin^w^ Kommentoikaas tähänkin. Ja ladattuja saa kysellä, vaikka niitä ei tässä näykkään paljoa 8'D OK, eli mennäämpä osaan.

 
Eli tässäpä tämä taloni on. Järkytyin, kun näin sen. Luulin sen oikeasti olevan joku hulppea kartano, ja tässä minun kartanoni. Vau. Vieläpä noin rumat portaat, hyihyi. No toivottavasti sitten kun rahaa alkaa virrata, pystyisin rakentamaan paremmin taloa. Kartanoa.

Öö eteinen? Siinä on puhelimeni. Ja katsokaa nyt tuotakin ovea, ruma kuin entinen opettajani. Opettajani tosin oli jopa kauniimpikin.

(Anteeks en osannu ottaa hyvää kuvaa pienestä huoneesta joten tällänen tuli) Tässä vihreäseinäinen vessani. Inhottavia tuollaisia pikkuruutulaattoja. Rumia. Tuokin vessanpönttö on ruma.

Vau, ihan oma jääkaappi. Kirpputoriltako ostettu? Mutta tässä keittiö/makuuhuoneeni. Sängyn lakanakin on varmaan tehty vauvavaatteistani.

Kuulin ovikellon soivan, ja askeleita. Menin vihreälle ovelleni, avasin sen ja katsahdin maahan. "Oho, lahja. Varmaan minulle.. Ei siellä pommia kai ole..." Olen erittäin epäluuloinen. Otin lahjan käteen ja ravistelin sitä hieman. Ei mitään erikoisia ääniä. Tosiaankin on painava. Lahjaa pidellessäni avasin sen. Tietokone! En myisi sitä, myöhemmin sille tulisi käyttöä ihan varmasti.

Minua rupesi vessattamaan(oi kun ihana sana) ja menin vessaan. Housut jalassa onkin mukava vetää vessakonserttia. (anteeeksi seinät, pieni huone vaikee ottaa kuvaa8<)

Sitten mietin, voisinko lähteä kaupungissa käymään. Tammilaaksossa nimittäin ei ole mitään hyviä paikkoja.. jossa voisi tavata naisia. Naisia. Mmm. Ulos tullessani koira oli päästänyt pissat nurmikolle, ja ruvennut juomaan siitä. Hyi. Huskotin koiran pois ja luuttusin lätäkön.

Hei, unohdin esitellä itseni. Olen siis Jake Harley, komee mies joka omistaa septumin. Ja mulla on cooli tukka, ihailkaas sitä! Olen siis sinisilmäinen ruskeahiuksinen söpö mies.

Sitten otinkin suunnan kohti kaupunkia. Ulkona tuoksui jotenkin raikkaalta.. ei autojen saasteita ilmassa. Kengät hiertivät hieman jalkojani, joten ajattelin että uudet kengät tekisivät terää. Ne voisin ostaa.. sitten kun saan rahaa.

Kävelin punaisien sorvokkien ohitse ja saavuin johonkin kahvilaan.

(SRY THAT DIAMOND mutq en tehny timanttipois koodia tällä tontilla ku vasta kuvan ottamisen jälkeen) Astelin valkokarmisesta ovesta sisään, ja vastaani lehahti ihana tuoksu. Suljin silmäni ja tuoksutin. Pullan ja ranskalaisten tuoksu.

Naisia pöydässä numero yksi! Tummahipiäinen nainen oli kaunis, mutta liian keskittynyt juttelemaan violettiasuisen naisen kanssa. Enhän minä ikinä saa vaimoa itselleni!

Mutta sitten nainen sai syötyä, ja kiiruhdin hänen luokseen. "Moi, minä olen Jake. Entä kuka sinä olet?" Nainen esittäytyi Enniksi. Enni Salonen(?) oli kotoisin Kaunialasta. Kyselin häneltä kaikkea, kunnes hän sanoi: "Minun täytyy mennä mieheni luokse, hän odottaa minua." Eli hänellä on mies. Yksi nainen pois listalta.

Sitten rouva Kurjenkaula tuli minua hakkaamaan laukulla ja yritin suojautua mutta tämä olikin voimakas. Hän jäkätti julkisilla paikoilla flirttailusta ja kaikesta tälläisestä. Siinä tilassa minä vain myöntelin "Jooojoojoo sattuu!" Ilkee akka.

Sitten tapasin Marianna Hamaraksi esittäytyneen naisen. Hänellä oli charmikkaat piirteet ja ihana ääni. "No mutta minähän asun tuolla päin", hän sanoi ja osoitti jonnekin.

Marianna lähti kotiinsa, ja ajattelin kerätä rahaa. Rupesin räppäämään, mutta kukaan ei antanut rahaa. Ehkä äänessäni oli jokin vialla. Vanhusherra taustalla taisi menettää ruokahalunsa, lähdössä kun on.

Rouva Kurjenkaula oli lähdössä jonnekin ja katsoi vielä minua murhaavasti. Creepy akka tosiaan.

Marianna ei lähtenytkään vielä. Näköjään se unohti laukkunsa tänne. Vislasin hänelle ja hän näytti minulle hevimerkkiä.\,,/ Sitten kuljimme vähän matkaa yhdessä kun kummatkin lähdettiin kotia kohti.

Nälkä yllätti. Vatsassani kurisi ja päätin tehdä ruokaa. Valmisruokaa, varmasti hyvää! Epämääräisen näköisiä papuja ja ruskeita porkkanoita. Otin ensimmäisen haarukallisen ja vein sen suuhun. Mussutin ja mussutin. Ei mennyt rikki. Sylkäisin lautaselle, ja luu putkahti suustani. Yack.

Enään ei tehnyt mieli syödä. Pahoinvoinnin aalto kulki lävitseni ja sai oksennuksen melkein suuhuni.

Tyhjennettyäni valmisaterian rippeet roskikseen, päätin ruveta kaivamaan pihaa. Jospa sieltä löytyisi jotain mukavaa aarretta jonka voisin myydä. Ja löysinkin sieltä jonkun Ming Pong dynastiamaljakon ja sain siitä neljä tonnia. Myin sen ja muutaman muun tavaran.

Sitten kaivelin lisää.

..joka ei ollutkaan niin hyvä idea. Kuopaisin liian syvälle ja osuin vesiputkeen. Taas se sama koira tuli kierimään vesiputkirikon aiheuttamaan vesilätäkköön. Jee, nyt se lätäkkö levisi ja pihani on kuin.. raaah

Koira katsoi touhujani innokkaana. Samalla joku hyypiö tuli pihalleni katsomaan roskistani. Mietti kai voisiko sitä potkaista. Täytin kuopan ja luuttusin vedet pois. Koirankin ajoin pois. Huomasin, että maassa oli lehti. Siitähän saisi töitä.

(tuolla näkyy vielä se paketti ku tää on otettu ennnen paketin ottoa 8D) Päätin etsiä töitä. Siellä oli ilmoituksia vaikka mistä, ja päädyin tanssiammattiin.(en oo varma ottiko se tän) Tanssiminen oli nimittäin mielestäni erittäin hauskaa. Ennen en voinut sitä harrastaan, nimittäin koulussa haukuttiin poikatanssijoita.

Sisälle astuessani puhelin soi. Ärsyttävä pirinä, harmi kun soittoääntä ei voinut muuttaa näissä vanhoissa lankapuhelimissa. Tämä ei tosin ollut lankapuhelin.

Vastasin puhelimeen. "Päivää, tai oikeastaan iltaa. Onko langan päässä Jake Harley?" Epäröiden vastasin myöntävästi. "Minun täytyy ilmoittaa teille ikävä uutinen. Vanhempasi ovat kuolleet."

"No ei varmasti ole", suutuin ja huusin puhelimeen. "Kyllä vain, ikävä tuottaa teille pettymys." Kurkkuuni alkoi tulla pala. "Ei.. tämä ei voi olla totta." Toivottavasti tämä ei ollut oikeasti totta. "Joku murhasi heidät. No, minun tästä täytyy lähteä perheeni kanssa viettämään lomaa. Hyvää päivänjatkoa!" Hyvää päivänjatkoa?! Laitoin luurin varovaisesti takaisin ja astuin muutamia haparoivia askelia taaksepäin. Perheeni? Äiti? Isä?



Minä itkin.

"MIKSI JUURI MINÄ?! MIKSI AINA MINÄ? AINOA PERHEENI, NYT SE ON MENNYTTÄ!"

Tämä on hirveää. En kestäisi elää. Mutta entä elämäni nainen? Lupasin vanhemmilleni että eläisin onnellisena elämäni loppuun saakka. Miksi he tahtoivat että muutan pois? Tässä oli jokin koira haudattuna.

Kaappini kätköistä kaivoin joitain lääkkeitä ja neulan. Miksi?

Päätin tehdä itsemurhan.

Tässä tämä osa tällä erää. Kuvat olivat omituisia koska ne on otettu hieman eriaikoihin ja tällai :--D Mutta, muutamassa kuvassa näkyy seinää alhaalla ja kattoa alhaalla mutta älkää välittäkö. Seuraava osa ois tulossa vielä tammikuussa. Kaikki jotka tän luki, kommentointia tai mä tuun ja varastan teidän rahat >8( Ladattuja saa siis kysellä. Ja kaikkee muutakin. Saatte vaikka ehdotella juonta ja tällein. Mutta tiedän jo mitä seuraavaksi tapahtuu 8) Mutta silti, ehdotelkaa vaan. Kiitos.