Uusi osa. Anteeks ku hieman kesti, en oo oikein voinu tehä. Mutta tää on lyhyt, nimittäin ensiosassa sit vissiiki pitäs tapahtuu. Tai sit sitäseuraavassa, riippuu hieman:3 Oon jo keksiny hyvän juonen. Tai en tiedä onko se hyvä, mutta juoni silti:D

 

 

Astuessani olohuoneeseen, en ensin nähnyt mitään erikoista. Sitten näin Reginan kasvot. Ne oli murjottu ja ne olivat täynnä haavoja. Regina tuijotti kaukaisuuteen, eikä huomannut minua kun minä tulin huoneeseen. 

"Olin ulkona tekemässä pihatöitä, kunnes joku mies tuli ja yritti ra-raiskata minut. Hän kaatoi minut maahan ja minä potkaisin häntä mahaan ja hän otti kuokan maasta ja löi minua sillä naamaan. Sitten auton valot tulivat esiin ja mies lähti karkuun", Regina kertoi noustessaan tuolilta.

Halasin Reginaa lohduttavasti, hän tarvitsisi tulevaisuudessa paljon lohduttelua.

Reginan päästäessä irti, minulle tuli mieleen omat huoleni.

Sitten alkoikin tulla aamu, ja kimppakyytini tuli. Räsäinen tämä auto kyllä on. Mutta menin autoon ja se vei minut työpaikalleni. Toivottavasti tänään ei olisi hirveän rankkaa töissä. Toivottavasti ei.

( mä tiiän, äskeses kuvas oli päivä ja täs sit ilta mut ei välitetä siitä:D En aina muista millon otin sen kuvan ja sit se saatttaa mennä erijärjestykseen.) Regina teki keittiössä itselleen ruokaa. Hän ajatteli tapahtunutta ja purskahti jälleen itkuun. "Ei, en minä näin voi. Minun pitää lakata ajattelemasta, sehän tapahtui jo ja mennyt on mennyttä eikä hän edes tehnyt minulle mitään, muutakuin löi minua naamaan" , Regina ajatteli itkunsekaisena.

Ja tietysti sottapytty-Regina jätti tasonkin tomaattikastikkeeseen ja pinaattimuhennokseen. Tämän saa kyllä Regina siivota, en minä.

Pöydässä sitten Regina veti ruokaa naamansa kuin nälkäinen leijona. Ei se ruoka kesken lopu, ja ainahan sitä saa uutta. Lautaselta lensi ruuanmurusia ympäri keittiötä.

Onneksi sentään Regina osasi viedä lautasen pois. Hän jätti pöytään minulle annoksen keittiömestarin salaattia.

Töihin mennessäni olin niin väsynyt ja se näkyi kun palasin sieltä. Olin saanut alennuksen, ja sekös ärsytti. Pomo oli sanonut, että jos en panostaisi työsuoritukseeni, saisin potkut. Ja enhän minä nyt potkuja halua.

Pahoinpidelty Regina lähti kauppaan ostamaan meille vaatteita vähäisillä varoillamme. Sanoin Reginalle, millaiset vaatteet haluaisin. En ainankaan keltaista enkä pinkkiä. Enkä mitään pillifarkkuja, ne on rumia. Jonkun miehekkään paidan ja miehekkäät housut.

Kappas vaan! Laama-asuinen tyyppi oli Regina. Jaa miksi hän sitten oli pukeutunut laamaksi? Sitä en tiedä. Kai jotain yliopistoon liittyvää. Tai sitten hän ei halunnut näyttää kasvojaan, vaan halusi näyttää yliopistolaiselta. Regina käveli vaatetangolle selaillen katseellaan vaatteita.

Hän oli valinnut sieltä parhaimman näköiset vaatteet ja sitten hän meni maksamaan ne. "Se tekisi sitten neljäsataa." Teini-ikäinen poika sanoi tiskin takaa. "Neljäsataa? Sehän on.." Regina aloitti, mutta Severi keskeytti hänet. "Neljäsataa" , Severi sanoi totisena. Regina pudisti päätään ja tökkäsi pojan käteen neljäsataa. "Ihan helvetin kallista, en enää ikinä tule tänne!" Regina huusi niin kovaa kuin lähti. "Outo tyyppi", Severi sanoi sulkiessaan kassaa.

Uusien vaatteiten myötä taloon ostettiin myös vaatekaappi. Se oli Reginan mummon vanha, jotenka se saatiin satasella. Minä en tästä tykännyt, mutta Regina piti siitä enkä uskaltanut sanoa vastaan. Tuohan on vuodelta -12 ja se on kulunut!

Istuin pöydän ääressä syömässä hampurilaista. Regina oli päättänyt tehdä itselleen muodonmuutoksen, ja hän näyttäisi samalla ostamansa vaatteet.

Tälläiset hiukset hän sai. Ruhjeet naamasta hän oli saanut peitettyä jotenkin, mutta silti oli vielä ruhjeita näkyvillä. Ja tikitkin näkyi olevan poskessa.

Tässä sitten Reginan asu. (ps huomasin just että tässä on ne vanhat hiukset, tän ja ton edellisen kuvan ois pitäny olla toisinpäin) Mutta vessanovessa on taas jotain vikaa. Taas se on auki.

Sen jälkeen me menimme rentoutumaan sänkyyn. "Jake hei, oletko sinä miettinyt lasta?" Regina kysyi vilkaisten minua. "No, joo. Minä ainankin haluaisin lapsia." Regina nyökkäsi ja..

..tuli lähemmäs. Sitten yritimme lapsentekoa.

Työn jälkeen nukuimme sikästi aamuun asti. Emme edes kuulleet susien ulvontaa ulkopuolelta. Sitten alkoikin aurinko näkyä horisontissa ja vähitellen se hivuttautui ylemmäs.

Lähdin taas töihin ja Regina jäi kotiin. (taas noi samat hiukset, sori) Hän katsoi televisiosta uutisia. "Presidentti päätti valita Tammilaaksosta kymmenen hyvää ihmistä, jotka kruunattaisiin HyväIhmisiksi. Käy yrittämässä Kaupunintalolla, jos halua olla HyväIhminen.." Uutiset kertoivat muutakin, mutta ne oli tylsiä uutisia.
"Voisikohan minusta tulla hyvä ihminen", mietti Regina sammutettuaan television.

Sitten päätti Regina tehdä ruokaa. Hän sekoitti lujaa. Jopa niin lujaa, että ruokaa lenti ympäriinsä. Sillä aikaa tulin kotiin ja istuin pöytään odottamaan ruokaa.

Regina laittoi ruuan uuniin ja hetken päästä se olikin valmis. Sitten hän kattoi pöydän, ja asetti eteeni ruokalautasen. "Tiesitkö, että minun mummoni nimi oli Aurinko?" Regina kysyi minulta ruokapöydässä. "No en tiennyt, et ole kertonut", vastasin hänelle. Tyhmiä juttuja hänellä.

Ruuan jälkeen Regina nousi pöydästä ja yökkäsi. "Hyi olkoon, oliko minun ruokani nyt noin pahaa?" Kysyi hän itseltään.

Sitten minäkin nousin pöydästä, ja menin hänen eteensä. Tätä olin suunnitellut jo kauan. Kihlautumista nimittäin. "Regina Jantunen, tuletko vaimokseni?" Regina kiljahti ja tömisteli täpinöissään jalkojaan. "Mistä sinä rahat tuohon repäisit?" Regina kysyi huudahtaen. "No, yes or no?" Sanoin kärsimättömästi. Pelotti hieman, jospa hän vastaisikin ei. Mutta turhaan. "No KYLLÄ!" Regina huusi niin, että tärykalvoni melkein puhkesivat. Regina nappasi kiiltävän sormuksen ja laittoi sen sormeensa.

Minun työni tulivat taas, ja menin autoon joka kiidätti minut tanssitunnille. Reginan piti siivota meidän talon edestä vanhentuneita sanomalehtiä ja heittää ne pois.
Sen jälkeen Regina meni sänkyyn makoilemaan. Hän oli hyvin uupunut, eikä tiennyt miksi.

Haisi nämä astiat niin pahalta, että Regina haistoi ne huoneeseensa asti. Jonkun pitäisi nekin siivota pois.

Hetken päästä aurinko vaipui kukkulan taakse ja minä tulin töistä. Melina mukana. Todellisen sinnikäs työtoveri, aina tulee tänne. Mutta hänet hyvästeltäisiin pian, ettei Regina luulisi minun vikittelevän häntä.

Huomasin postiluukussa olevan postia, ja kävin hakemassa ne. En halua ulosottomiehen tulevan käymään meillä viemässä tavaroita. Taustalla näettekin säävekottimen. Se on tarpeen, nimittäin inhoan vesisadetta. (vesisade hidastaa mun konetta ärsyttävästi:D)

Regina oli noussut sängyltään ja mennyt tekemään ruokaa. Hän juuri ripotteli siankylkien päälle suolaa, jotta niistä tulisi maukkaampia. Ja paremman makusia.

Syönnin jälkeen Regina tunki sormet suuhunsa ja imaisi niistä aterian rippeet. Ällöttävä vaimo minulla, mutta silti hän on rakas.

Sen jälkeen hän nousi pöydästä, otti lautasen käteensä ja nuoli siitä aterian rippeet. Ei olisi voinut edes muulla tavalla pestä lautasta?

Kävin hyvästelemässä Melinan, suutelemalla. En pannut vastaan, nimittäin Melinan silmät ovat niin upeat.. ne katsoivat minua himokkaasti ja kiihkeästi. En voinut estää suudelmaa, mutta ei se haittaa. Regina ei nähnyt kiihkeää suudelmaamme.

Sitten menin Reginan luokse, mikä oli juuri menossa nukkumaan. Mutta tarrasin hänestä kiinni ja suutelin oikein kiihkeästi. "Au Regina, älä paina minua mahastani!" Regina lopetti suutelemisen ja katsoi minua ihmeissään. "Häh? Enhän minä sinua painanut. Enkä potkinut." Sanoi Regina ihmetellen. "Nojaa, unohda", vastasin.


Menimme naimisiin hiljaisuudessa.

 

                                                                  -------------Kuukausien päästä--------------

"Taas alennus! Minä ylenin juuri viimekerralla ja nyt taas alenin. Tyhmää" , huusin ääneen.

Taas Melina. Hänen silmiensä kiihkeä katse kannusti minua suutelemaan häntä. En voinut sille mitään, se oli vahinko. Mutta hyvästelin hänet hetken päästä, suudelman jälkeen.

Regina tuli ulos ja heitti taas vanhoja sanomalehtiä roskikseen.(oh crap seinät on alhaal 8<) Lehtiä alkoi kerääntyä etupihalle paljon, joten niitä piti heitellä aina pois. Kukaan ei nimittäin lukenut sanomalehtiä.

Sitten Regina meni sisälle ja vaihtoi yöpukunsa.. rumiin vaatteisiin! Kun kysyin häneltä asiaa, miksi hän pukeutuu tuollaisiin kun hänellä oli uudetkin, hän vain vastasi: "Nokun minä en mahdu enää niihin.. olen lihonut."

Minä rakastin maalaamista. Maalailin aina jokapäivä, samaa maalausta.

Kylpy oli aina likainen Reginan jälkeen. Ja kun Regina sen sotki, Regina siivoaa sen. "Minä inhoan siivoamista, tämä on hirveää!" Huuti Regina siivotessaan ammetta.

Regina oli hyvin, erittäin, kauhean uupunut siivoamisen jälkeen. Hän meni sänkyyn eikä noussut siitä moneen tuntiin. Hän näytti nukkuvan hyvin sikeästi. Toivottavasti näki unia minusta.

Minun piti siivota sitten keittiö. Heitin palaneet chili corn carnet altaaseen ja puhdistin altaan.

Illalla sitten Regina heräsi, ja tunsi mahansa kasvavan oikein hyppäämällä. "Mitä ihmettä tämä on? Olenko.. olenko minä raskaana? Tämä saa olla yllätys Jakelle, kerron hänelle nimittäin huomenna ", tuuletti Regina huoneessaan.

Kahta kuukautta myöhemmin, kun olimme syömässä leipää, lapsivesi tulvahti tuolille. "Jake, auta! Lapsi syntyy!" Huusin. Nousin penkiltä seisomaan ja jatkoin :"Soita ambulanssi, tee jotain, auta! AUTA JAKE!" Olin aivan paniikissa. Tämä olisi ensimmäinen vauvani. Ensimmäinen synnytykseni.

(no anteeks toi viiva:D) Minä söin ruokaani enkä välittänyt Reginasta. Regina huusi kuin strutsi ja minä söin rauhassa. Koomista, eikö?

Viallinen lapsi. No ei:D "Jake, kato tälläne tää meidän lapsi on!" Huudahdin näyttäen pientä tyttölasta.

"Huh, hyvä että synnytit sen. Annetaan sen nimeksi Annulissu", sanoin totisena Reginalle. Mutta Regina vastusti nimeä. "No ei todellakaan! Vaan.. annetaan nimeksi Kerttu", Regina ehdotti. Nyt vuorostaan minä pudistin päätäni. "Kerttu! Hyi helvetti! Mieluummin Linnea!" Me riitelimme nimestä puolisen tuntia kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen.

Lapsen nimi oli Greta. Hän peri äitinsä hiustenvärin ja silmät. "Tästä tytöstä tulee jalkapalloilija isona", sanoin kutittaessani Gretan mahaa. Reginan silmät suurenivat ja hän pudisti päätään. "No ei missään tapauksessa! Hänestä tulee äitintyttö.. balleriina!" Regina hymyili.
 

Tähän päätetään tämä osa. Tällä osalla halusin vain päästä nopeammin ensiosaan mitä sanoinkin aikasemmin, nimittäin seuraavissa osissa tapahtuu:3 Ja tää Vuodatus on tyhmä. 8< Tää on nii huono ja tälleii. Mut nyt saa kelvata. Ja toivon että laitatte kommenttia. Kiitos♥ Ladattuja saa kysellä!(niitä ei näy hirveästi:D)

Nohei taas kullannuput olete rakaita minule älkä välittäkä siten jos teksitäs on vihreitä sehä haita ei? ..ei vaan moi:) Eli taas sitä päästiin uuten osaan, satuin ottamaan kuvia. Ja kuvia on sitten 70+ Hmmm. NIIN JA KUVAT ON HIEMAN ERIJÄRJESTYKSESSÄ!.. tai siis jossain saattaa olla päivä ja sit on ilta sit taas päivä. Nimittäin mun pitää aina uudelleennimetä kuvat ja blah en aina muista missä järjestyksessä otin kuvat.. mut eipä sitä huomaa. Ja anteeks muutamassa kuvassa seinät on alhaalla.. taino tässä ekassa kuvassa jo näkyy vessaan. Mutta, OSAAN.

Kiihkeän itkuhetken jälkeen ryhdistäydyin ja heitin pöydällä olevat roskat roskiin. En ikinä alentuisi itsemurhaan. Lupasin vanhemmilleni, että hankkisin isona perheen ja tömisteleviä taaperoita talooni. Ja lupauksenhan minä pitäisin. Varsinkin vanhemmilleni tehdyn lupauksen. Eli se merkitsee sitä, että on aika etsiä nainen.

Mutta oli kuin olikin ilta, ja päätin sitä ennen nukkua sikeästi.

Taloani olin laajentanut hieman vähäisillä varoillani, ja tälläinen se on. Sisältä siellä on vain seinää ja tälläistä, ei ollut varaa tapetteihin ja lattioihin eikä tosiaankaan huonekaluihin. Olisin halunnut taulutelkkarin.

Aamuhämärässä otin jääkaapista Virtsa Pusikon tuottaman Viriseekö? -mehua.

Ja eh, ranteeni on kierretty ympäri ja katkaistu.. no ei, vitsailin. Mutta hyvää tämä mehu on, vaikka pieni sivumaku on. Hmm.

Aamuauringon noustessa kimppakyytini tuli. Eh, ei ollut auto kenties ihan uusinta mallia? Mutta pääasia kunhan pääsin töihin ja rahaa virtaisi. Haluan jo saada sen ihanan talon, haaveilen jo sitä.

Töistä tullessa aurinko oli jo laskenut hieman, ja autossa noustessani muistin, että eräs Cirmores(mun toisesta LC:stä) oli hypännyt kaaraan mukaan.

Kuskilla näyttää olevan jalat aika suorassa. Mutta Cirmores astahti autosta ulos, ja hyvästelin sen heti koska vieraitahan tässä ei kaivata. Naisia. Tuokin oli nainen mutta ei sopiva. Sonnirengas hänelläkin.

(seinät alhaalla, i know) Laskutkin täytyy aina joskus maksaa. Ja maksoin ne, rahaahan oli silti muutama tonni.

Kävin suihkussa ja torkuin pienet torkut. Sitten lähdin kävelemään kohti Tammilaakson kaupunkia! Joku mies taisi stalkata mua. Oh no.

Naisia, toi punahiuksinen taitaa olla aika väkivaltanen kun toista on lasilla kumauttamassa;<

Lisää nais.. Uaaha, mies! Mitä se tekee tiskin takana? Naisia siellä kuuluu olla. Ruma vieläpä.

"Hei, saisinko kaljalasin?" kysäisin tiskin takana olevalta naiselta. "Hetki vain poju" Railaksi esittäytynyt nainen sanoi. Täytyi saada juomista. Halusin juoda humalahakuisesti. Miksi juuri minun vanhempani? Elämä ei ole reilua!

Raila pisti kaljan eteeni ja olin juuri kurottamassa sitä kädellä, jonka ranteeseen oli ilmestynyt mystisiä arpia.

Jasmiinankukka Kuisma nappasi mukin suoraan edestäni! Huusin hänen peräänsä jotain mutta hän ilmeisesti ei kuullut. "Hei.. Raila? Toi yks ämmä vei mun KALJAN" Huoh, hänkään ei kuunnellut. Lähdin ulos ja mietin kuumeisesti toista paikkaa.

Ulos astuessani katseeni kohdistui puhelimeen.

Voisin soittaa taksin niin ei tarvisi kävellä.

Nainen.. teini-ikäinen tosin. Päätin lähteä kävellä tepustelemaan kohti seuraavaa paikkaa, josko sieltä löytyisi lapsikone.. nainen.

(joo tässä siis on päivä) Keinotekoinen valo sokaisi minut. Käännyin ympäri ja avasin oven. Ovea piti vähän renkuttaa jotta se avautui, ja samalla puisesta ei-hiotusta ovenkahvasta tuli tikku käteeni. Ouch.

Sisällä, yläkerrassa oli joku automaatti. Laitoin rahan sisälle, painoin nappulaa ja sain käteeni Sokian uusimman puhelimen, vau!

Näin hieno se on.

Alakerrassa istahdin pokerinpeluupöytään ja heitin kortit hienosti ilmaan ja toisella kädellä otin ne kiinni. Siitäpä näki kuinka hyvä olen. Tosin seuraa ei löytynyt koko reissulta, ja palasin kotiin.

Tässä on pienenpieni laajennos taloon, ja tällänenhan tämä on kun ei löydy rahaa.

"Ei.. ei voi olla totta!" Roskiksessa oli valkoisia, paksuja matoja. "HYI HELVETTI, KUKA HELVETTI NÄMÄ TÄNNE ON LAITTANUT?!"

Aivastin kovan ja äänekkään aivastuksen ja räkäsin samalla käsilleni. Paperia ei ollut, joten kylmänviileästi pyyhin kädet farkkuhousuihini. Sitten myöhemmin kyllä ostan pesukoneen, ihan pakko.

Soitin ennustajaeukolle, ja hän tuli kymmenen minuutin päästä."Moi saisinko naisen sellasen komeen muttei miehekkään ja sit se tykkää vauvoista.." Nainen pudisti päätään ja vastasi karhealla, mutta ystävällisellä äänellä: "No riippuu ja roikkuu ihan siitä paljonko lykkäät mania tähän käteen" Hän laittoi kätensä eteeni. Siihen laitoin jotain päälle 200 simeleonia ja nainen sanoi: "Tällä et saa mitään!" (anteeks muuten tässä ei ole vielä taloa laajennettu:D)

"WOOHOO I AM COMING!" Huusi nainen yläilmoista :D

"WTF"

Dumppasin naisen ja pyysin uutta, järkevää ja viisasta naista. "Nyt enemmän rahaa." Tertuksi esittäytynyt nainen vastasi. Käteen laitoin siltikin alle sata simeleonia, ja tälläinen vanhus tuli.

"Moi kultsi, mennäänks sisälle?" .. poishushus vanhus!

"NYT PLIIS HIENO EIKÄ TOLLASTA VANHUSTA NIINKU SÄ.. SALLA.." Ei ollut ketään Sallaa mutten halunnut pahoittaa ennustajaeukon mieltä. "Tässä tonni."

Hei, tässä ihan suht.koht kaunis nainen! Katsotaan, voisiko tästä syntyä jotain. Nainen kertoi olevansa Regina Jantunen, ja oli ylioppilas, mutta mitäpä tuo.

"Regina, nimesi on jotain niiin ihanaa aivan kuin silmäsi.." Yritin saada Reginan ihastumaan minuun. Puhuin hänelle yöpuvussa, joka oli tosi seksikästä kun sixbäckini näkyi.

Tälläinen hänen sivuprofiilinsa on. Ei onneksi mitään koukkuneniä, koukkunenäisiä lapsia tullaan kiusaamaan koulussa.

"Mitä te siinä naureskelette, mullekko työ nauratte, häh?" Terttu hinkkasi palloaan sienellään pienin vedoin. Regina tuntui olevan kivaa seuraa, joten kutsuin hänet sisälle.

"Sulla on tosi ihana asu", puhelin Reginalle. Mutta sitten Reginan piti lähteä kotiin, ja minä menin nukkumaan. Väsytti.

Nukuin tyhjässä huoneessa sikeästi nähden unta minusta, minusta ja minun sixbäckistä. Näin samalla painajaisia. Nenistä. Mutta en halua puhua siitä sen enempää, niin hirveitä ne ovat.

Aamulla kimppakyyti tuli ja täytyi nousta taas rämään autoon. Millonkohan tulisi hienompi auto, ei tällä viitsi kulkea joka päivä!

Ruosteinenkin se on.

Sitten tulinkin töistä ja soitin Reginalle. "Öö moi, Jake tässä. Tulisitko käymään täällä meillä, viimeksi oli niin hauskaa?" Regina mietti hetkisen ja totesi: "Kyllä mä tuun, hetki vain kun puen." Suljin puhelimen ja kävin vessassa.

Sinä aikana Regina olikin tepastellut pihaamme ja kun asuin pihalle, naamaani lensi tyyny. Vai että tyynysota? Kelpaa, olen nimittäin hyvä mättämään sellaista sarjaa..!

Tyynyleikin jälkeen vain katselimme toisiamme. Mieltäni kihersi ajatus, joka liittyisi tulevaisuuteeni. Tulisiko tämä nainen vaimokseni, suostuisiko hän hankkimaan lapsia? Toivottavasti.

Olin kääntyvinäni ympäri mutta käännähdin nopeasti toiseen suuntaan ja kutitin Reginaa. Hän kikatti tosi söpösti mielestäni. Ihankuin pieni lapsi, tai joku teini-ikäinen tyttö. Söpöä silti.

Sitten halailimme siinä hetkisen. Se oli ihana hetki. Hän oli niin lämmin.. ja hellä.

Kävin taas vessassa ja Regina seurasi. "OOH OMPA SULLA SIXBÄCKI JA RINTAKARVAT, KOMEETA" Nolostuin.

Ulkona taas katseeni kohdistui noihin kahteen palloon jotka edessäni pomppivat. Mmmh. "Jake, mihin sä oikein katot?" Regina kysyi hymyillen. "Eeiku tossa paidassa vaan katoin et lukeeko siinä jotain .. tai jotain.." Punastuin ja käänsin katseeni toisaalle.

"Kuule, minä olen ajatellut. Haluaisitko muuttaa tänne?" Hermostuin ja purin huultani kunnes Regina vastasi. "Oi Jake, kylläkylläkyllä!"

Regina kasvoi nuoresta-aikuisesta ihan kunnon aikuiseksi, ja hän kaipasi muodonmuutosta. Hän toi mukanaan 17 000 simppaa jolla remontoimme talon parempaan uskoon.

Hän päättikin jatkaa rumavaate -linjalla ja tuollasen takin veti päälleen. Hän saisi ehdottomasti ostaa uuden asukokonaisuuden, minä voisin ostaa sen hänelle lahjaksi ettei hän loukkaantuisi siitä, että ilmoittaisin hänen asunsa rumaksi.

Päättipä Regina silti käydä peilin edessä, ja veti hiukset taakse pannalla. Kauniin väriset silmät hänellä. Tästäpä näettekin pienen palan vessaan, koska ovi on auki. (jäi bugii 8<)

Tässä uutta taloa. Keittiö.

Eteinen,ja nyt mennään sellaiseen oveen joka on äärimmäisenä vasemmalla. Sitä ei näy kuvas.

Pieni workroom, ompelukone ja maalaustaulu.

Kaksi tuolia opiskeluhuoneesta. Oikealla puolella on kirjahyllyt ja noitten tuolien vastapäätä telkkari.

Keskeneräisestä makuuhuoneesta sänky.

Regina rupesi tekemään itselleen ruokaa riuskasti sekoittaen. Ruoka lensi ympäri huonetta.

(joonää kuvat meni toisinpäin:D)Hän pilkkoi omenoita ja porkkanoita ja kaikkea kasviksia ja hedelmiä.






Näin tämä nainen syö. Taisi jo ilmetä, että Regina on sottapytty...?

Ja keittiöstä toinen kuva. Tännekkin vielä tulee jotain piristystä, kunhan Reginakin saa töitä ja rahaa tulee edes jonkin verran.

+ sieltä 'opiskeluolkkarista' kuva.

Työt tulivatkin hakemaan minua. Näen aina joskus painajaisia tuollaisista nenistä niinkuin kuskilla on. Koukkunenä.


Illalla sitten tulin töistä, ja sisälle astuessani järkytyin..

 

Tähän päätetäänkin tämä osa. Elisiis kuvat oli kuin olikin aika oudossa järjestyksessä aina vähän väliä, mutta niin se aina menee. Toivon kommentteja, lyhyt "luin osan" -kommenttikin riittää. Haluan nimittäin tietää, kuinka moni on tätä seuraamassa.

Uusi osa. Toivottavasti ei mennyt liian kauan kun tämä tuli. Siksi tämä onkin lyhyt jotta saisitte uutta osaa. Että tässä on vaan vajaa 40 kuvaa. Ja.. no ei mulla hirveemmin kerrottavaa ole:D Kiitos viime osaan kommentoimisesta, tulin hyville mielin^w^ Kommentoikaas tähänkin. Ja ladattuja saa kysellä, vaikka niitä ei tässä näykkään paljoa 8'D OK, eli mennäämpä osaan.

 
Eli tässäpä tämä taloni on. Järkytyin, kun näin sen. Luulin sen oikeasti olevan joku hulppea kartano, ja tässä minun kartanoni. Vau. Vieläpä noin rumat portaat, hyihyi. No toivottavasti sitten kun rahaa alkaa virrata, pystyisin rakentamaan paremmin taloa. Kartanoa.

Öö eteinen? Siinä on puhelimeni. Ja katsokaa nyt tuotakin ovea, ruma kuin entinen opettajani. Opettajani tosin oli jopa kauniimpikin.

(Anteeks en osannu ottaa hyvää kuvaa pienestä huoneesta joten tällänen tuli) Tässä vihreäseinäinen vessani. Inhottavia tuollaisia pikkuruutulaattoja. Rumia. Tuokin vessanpönttö on ruma.

Vau, ihan oma jääkaappi. Kirpputoriltako ostettu? Mutta tässä keittiö/makuuhuoneeni. Sängyn lakanakin on varmaan tehty vauvavaatteistani.

Kuulin ovikellon soivan, ja askeleita. Menin vihreälle ovelleni, avasin sen ja katsahdin maahan. "Oho, lahja. Varmaan minulle.. Ei siellä pommia kai ole..." Olen erittäin epäluuloinen. Otin lahjan käteen ja ravistelin sitä hieman. Ei mitään erikoisia ääniä. Tosiaankin on painava. Lahjaa pidellessäni avasin sen. Tietokone! En myisi sitä, myöhemmin sille tulisi käyttöä ihan varmasti.

Minua rupesi vessattamaan(oi kun ihana sana) ja menin vessaan. Housut jalassa onkin mukava vetää vessakonserttia. (anteeeksi seinät, pieni huone vaikee ottaa kuvaa8<)

Sitten mietin, voisinko lähteä kaupungissa käymään. Tammilaaksossa nimittäin ei ole mitään hyviä paikkoja.. jossa voisi tavata naisia. Naisia. Mmm. Ulos tullessani koira oli päästänyt pissat nurmikolle, ja ruvennut juomaan siitä. Hyi. Huskotin koiran pois ja luuttusin lätäkön.

Hei, unohdin esitellä itseni. Olen siis Jake Harley, komee mies joka omistaa septumin. Ja mulla on cooli tukka, ihailkaas sitä! Olen siis sinisilmäinen ruskeahiuksinen söpö mies.

Sitten otinkin suunnan kohti kaupunkia. Ulkona tuoksui jotenkin raikkaalta.. ei autojen saasteita ilmassa. Kengät hiertivät hieman jalkojani, joten ajattelin että uudet kengät tekisivät terää. Ne voisin ostaa.. sitten kun saan rahaa.

Kävelin punaisien sorvokkien ohitse ja saavuin johonkin kahvilaan.

(SRY THAT DIAMOND mutq en tehny timanttipois koodia tällä tontilla ku vasta kuvan ottamisen jälkeen) Astelin valkokarmisesta ovesta sisään, ja vastaani lehahti ihana tuoksu. Suljin silmäni ja tuoksutin. Pullan ja ranskalaisten tuoksu.

Naisia pöydässä numero yksi! Tummahipiäinen nainen oli kaunis, mutta liian keskittynyt juttelemaan violettiasuisen naisen kanssa. Enhän minä ikinä saa vaimoa itselleni!

Mutta sitten nainen sai syötyä, ja kiiruhdin hänen luokseen. "Moi, minä olen Jake. Entä kuka sinä olet?" Nainen esittäytyi Enniksi. Enni Salonen(?) oli kotoisin Kaunialasta. Kyselin häneltä kaikkea, kunnes hän sanoi: "Minun täytyy mennä mieheni luokse, hän odottaa minua." Eli hänellä on mies. Yksi nainen pois listalta.

Sitten rouva Kurjenkaula tuli minua hakkaamaan laukulla ja yritin suojautua mutta tämä olikin voimakas. Hän jäkätti julkisilla paikoilla flirttailusta ja kaikesta tälläisestä. Siinä tilassa minä vain myöntelin "Jooojoojoo sattuu!" Ilkee akka.

Sitten tapasin Marianna Hamaraksi esittäytyneen naisen. Hänellä oli charmikkaat piirteet ja ihana ääni. "No mutta minähän asun tuolla päin", hän sanoi ja osoitti jonnekin.

Marianna lähti kotiinsa, ja ajattelin kerätä rahaa. Rupesin räppäämään, mutta kukaan ei antanut rahaa. Ehkä äänessäni oli jokin vialla. Vanhusherra taustalla taisi menettää ruokahalunsa, lähdössä kun on.

Rouva Kurjenkaula oli lähdössä jonnekin ja katsoi vielä minua murhaavasti. Creepy akka tosiaan.

Marianna ei lähtenytkään vielä. Näköjään se unohti laukkunsa tänne. Vislasin hänelle ja hän näytti minulle hevimerkkiä.\,,/ Sitten kuljimme vähän matkaa yhdessä kun kummatkin lähdettiin kotia kohti.

Nälkä yllätti. Vatsassani kurisi ja päätin tehdä ruokaa. Valmisruokaa, varmasti hyvää! Epämääräisen näköisiä papuja ja ruskeita porkkanoita. Otin ensimmäisen haarukallisen ja vein sen suuhun. Mussutin ja mussutin. Ei mennyt rikki. Sylkäisin lautaselle, ja luu putkahti suustani. Yack.

Enään ei tehnyt mieli syödä. Pahoinvoinnin aalto kulki lävitseni ja sai oksennuksen melkein suuhuni.

Tyhjennettyäni valmisaterian rippeet roskikseen, päätin ruveta kaivamaan pihaa. Jospa sieltä löytyisi jotain mukavaa aarretta jonka voisin myydä. Ja löysinkin sieltä jonkun Ming Pong dynastiamaljakon ja sain siitä neljä tonnia. Myin sen ja muutaman muun tavaran.

Sitten kaivelin lisää.

..joka ei ollutkaan niin hyvä idea. Kuopaisin liian syvälle ja osuin vesiputkeen. Taas se sama koira tuli kierimään vesiputkirikon aiheuttamaan vesilätäkköön. Jee, nyt se lätäkkö levisi ja pihani on kuin.. raaah

Koira katsoi touhujani innokkaana. Samalla joku hyypiö tuli pihalleni katsomaan roskistani. Mietti kai voisiko sitä potkaista. Täytin kuopan ja luuttusin vedet pois. Koirankin ajoin pois. Huomasin, että maassa oli lehti. Siitähän saisi töitä.

(tuolla näkyy vielä se paketti ku tää on otettu ennnen paketin ottoa 8D) Päätin etsiä töitä. Siellä oli ilmoituksia vaikka mistä, ja päädyin tanssiammattiin.(en oo varma ottiko se tän) Tanssiminen oli nimittäin mielestäni erittäin hauskaa. Ennen en voinut sitä harrastaan, nimittäin koulussa haukuttiin poikatanssijoita.

Sisälle astuessani puhelin soi. Ärsyttävä pirinä, harmi kun soittoääntä ei voinut muuttaa näissä vanhoissa lankapuhelimissa. Tämä ei tosin ollut lankapuhelin.

Vastasin puhelimeen. "Päivää, tai oikeastaan iltaa. Onko langan päässä Jake Harley?" Epäröiden vastasin myöntävästi. "Minun täytyy ilmoittaa teille ikävä uutinen. Vanhempasi ovat kuolleet."

"No ei varmasti ole", suutuin ja huusin puhelimeen. "Kyllä vain, ikävä tuottaa teille pettymys." Kurkkuuni alkoi tulla pala. "Ei.. tämä ei voi olla totta." Toivottavasti tämä ei ollut oikeasti totta. "Joku murhasi heidät. No, minun tästä täytyy lähteä perheeni kanssa viettämään lomaa. Hyvää päivänjatkoa!" Hyvää päivänjatkoa?! Laitoin luurin varovaisesti takaisin ja astuin muutamia haparoivia askelia taaksepäin. Perheeni? Äiti? Isä?



Minä itkin.

"MIKSI JUURI MINÄ?! MIKSI AINA MINÄ? AINOA PERHEENI, NYT SE ON MENNYTTÄ!"

Tämä on hirveää. En kestäisi elää. Mutta entä elämäni nainen? Lupasin vanhemmilleni että eläisin onnellisena elämäni loppuun saakka. Miksi he tahtoivat että muutan pois? Tässä oli jokin koira haudattuna.

Kaappini kätköistä kaivoin joitain lääkkeitä ja neulan. Miksi?

Päätin tehdä itsemurhan.

Tässä tämä osa tällä erää. Kuvat olivat omituisia koska ne on otettu hieman eriaikoihin ja tällai :--D Mutta, muutamassa kuvassa näkyy seinää alhaalla ja kattoa alhaalla mutta älkää välittäkö. Seuraava osa ois tulossa vielä tammikuussa. Kaikki jotka tän luki, kommentointia tai mä tuun ja varastan teidän rahat >8( Ladattuja saa siis kysellä. Ja kaikkee muutakin. Saatte vaikka ehdotella juonta ja tällein. Mutta tiedän jo mitä seuraavaksi tapahtuu 8) Mutta silti, ehdotelkaa vaan. Kiitos.

Eli, tässä on ensimmäinen LC:ni. Ensimmäisen kuvan laatu on hyvä, muut on sitten normaaleja 8D Ja älkää välittäkö jos kuvat tai tekstit jotenkin menevät pikkusen reunoille tms. Tosin noi tekstit ovat jotenkin oudot, voitte kertoo vinkkei et miten sen sais sillee hyvin ;<

 

  
"Hyvää joulua kaikille", isäni toivotti. Tänään olisi joulu, tuo odotettu juhla! Pienenä poikana sain lahjaksi aina semmoisia pieniä autoja. Viime vuonna sain niitä autoja. Vanhempani eivät tajua etten ole enään mikään pikkupoika! Minulla on niitä lähes neljäsataa, kaikki erilaisia. Lukuunottamatta muutamia poikkeuksia.
Tässä olen minä. Sättimässä televisiota, nimittäin uusi televisio oli huono. Meni rikki heti ensimmäisen katsomisen jälkeen, tosi ärsyttävää! Mutta olimme niin rikkaita, että joku pieni ja halpa televisio ei haittaisi mitään jos semmoinen menisi rikki. Ostaisimme kahdeksan tonnin taulutelkkarin, yeah. Siinä vasta naapurin ihmisillä katseltavaa.

Istuimme joulukuusen lähistöllä ja lauloimme joululauluja.. Talossa leijaili piparin tuoksu. Joulun tuoksu. Joulukuusen alla oli paljon lahjoja, suurin osa tietysti minulle. Olimme rikkaita. Vilkaisin sivusilmällä kuusen alle, ja näin siellä jonkun robotin ja jonkun ihmeelisen kivitytön.. arght! Ei kai ne ole minulle?

Sitten elämäni paras lahja. Isäni pyysi minua istumaan lattialle, ja isäni kertoi: "Tässä on yksi joululahjoistasi. Haluat varmasti tietää sen, joten kerrompa. Olemme äitisi kanssa suunnitelleet, että sinä saisit muuttaa omaan kotiin. Se on Tammilaaksossa, mutta voimmehan me aina tulla käymään.." Tässä vaiheessa minä kiljaisin, ja hyppelehdin."OMA TALO OMA NAINEN OMA AUTO .." 

Isäni veti taskustansa 4800 simoleonin shekin, ja antoi sen minulle. "Viemme sinut tänään tontillesi, ja tällä rahalla pääset alkuun." Olin ihan shokissa." Wow, melkeen viis tonnii!" Viisituhatta simoleonia. Niin iso määrä, ja minulle! Sillä saa varmaan tehtyä tosi hienon kartanon ja aah.. toivottavasti lähes viisi tuhatta euroa riittää siihen.

Äitini tuli luokseni ja purskahti raikuvaan itkuun. Häntä varmasti pelotti, miten tulisin pärjäämään yksin suuressa maailmassa.

"Mi-minä vien s-sinut sitten tontillesi.. Olet jo iso poika, toivottavasti pärjäät sitten.." Katselin äitiäni melkein nauraen. Tuo aikuinen nainen, joka ei ikinä itke, itkee siitä kun minä pääsen omaan taloon!

Halasin äitiäni, ja ilmoitin että olisin valmis kyllä muuttamaan. Pakkaisin vain tavarani ja sitten olisin valmis. Odotin muuttoa niin innoissani, etten edes malttanut hyvästellä isääni. Mutta äiti sitten sanoi että minun pitäisi hyvästellä isäkin. Ja synttäreitäkin odotan ihan innoissani. Pidän ilmapalloista ja siitä mansikkakakusta, nams! Ja Vatserin karkeistakin. Niitä on minun synttäreilläni ollut todella usein.

Äiti sanoi että tontilla olisi jo kaikki valmiina. Minun ei tarvitsisi pakata. Hyvästelin isäni, ja hyppäsin punaiseen autoomme. Se oli uusi, kiiltävä ja hyvä. Matkalla käytäisiin eräässä paikassa, missä vietettäisiin synttäreitäni. Kasvaisin aikuiseksi. Sitten käytäisiin myös parturissa, leikkuuttamaan hiukseni. Tammilaaksoon sitten oli 7 tunnin ajomatka, huhhuh. Äitini lupasi tulla viikon sisällä muutosta käymään, toivoen että olisin löytänyt ja upean ja viehkeän naisen itselleni. Pitää katsoa miten käy. Olin onnellinen. Mutta en tiennyt, mitä tulee olemaan edessä. Sitten enään en olisi onnellinen.. Nimittäin. Saatte tietää ykkösosassa mitä tulee tapahtumaan! :D

 

 

Tässä tämä prologini. Eli siis ensi osa on ykkösosa, ja sen osan saatte joskus :D Kommenttia oikeesti. Haluun tietää et kuinka moni lukee tätä. Ees lyhyt "Luin tän osan" -toteamus riittää. Osat kyllä tulee olemaan pidempiä. Mutta, muistakaa kommentoida! No hei ja muokkailin tätä hieman ja huomasin että tää tosiaankin on tylsä 8D mut hei oikeesti kommentoikaa ja sanokaa ett mikä on pielessä, mut huomasin että kirjoitin MINÄ muodossa. Osissa sitten kirjoitan hän muodossa. Osat tulevat olevaan jännittävempiä, toivottavasti. Ja voitte ehdotella tosiaankin niitä juonenkäänteitä, itte ku en oikeen keksi hirveesti, mutta mulla on tässä mielessä nyt muutama juonenkäänne mitä aijon nyt tähän 1-2 osiin laittaa. Mutta teen nuo osat vain jos tällä on lukijoita! Ihan turhaan en tätä tee.